Pekka:
Chicago ei petä.
Paul Butterfield, Elvin Bishop ja Mike Bloomfield olivat valkoisten keskiluokkaisten perheiden kasvatteja, jotka hakivat ja saivat musiikillisen innoituksensa University of Chicagoa ympäröiviltä South Side Chicagon bluesklubeilta.
Butterfield ja Bishop nyysivät Jerome Arnoldin ja Sam Layn blueslegenda Howlin' Wolfin kiertuebändistä omaan bändiinsä vuonna 1963. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi eponyyminen esikoislevy The Paul Butterfield Blues Band (1965), jolla valkoiset pojat olivat kesyttäneet Chicago-bluesille ominaisen sähkökitaran ja vahvistetun huuliharpun.
Yhtye esitteli bluesin valkoiselle yleisölle ja ennakoi blues rock -fuusion ja psykedeelisen rockin menestystä vain muutamaa vuotta myöhemmin.
Listaltahan voisi löytyä myös seuraavana vuonna ilmestynyt East-West (1966), jonka päättävä nimibiisi on Bloomfieldin
Viisi peukkua YLÖS.
Veikko: Pekka tuossa aikaisemmin listasikin hyvin niitä ansiokkaita asioita, jotka seurasivat tästä levystä. Nämä seuraukset nyt sitten kuitenkin ovat aika paljon kiinnostavampia kuin itse tämä levy. Sattui löytymään hyllystä vinyylinä, kuuntelin muutamaan kertaan, isäni fiilisteli ankarasti... Mutta. Tää on taas vähän niinku Citizen Kanea katselisi. Kiinnostavuus on pohjimmiltaan akateemista. Perusjunttaukseltahan se kuulostaa, ellei sieltä koita keksiä niitä hienouksia, mitkä ovat vaikuttaneet muuhun juttuun. En onnistu löytämään samanlaista intensiteettiä tästä kuin Claptonilta ja Creamilta, John Lee Hookerilta, Henkasta nyt puhumattakaan... mutta senpä takia nämä (vähän eri perinteen) suuruudet tulevatkin listalla vastaan myöhemmin.
The Paul Butterfield Blues Band Spotifyssä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti