432. Peter Wolf: Sleepless

Pekka:

Sleepless (2002) tarjoaa kaikki ainekset Peter Wolf -juomapeliin: kuuntele Sleepless ja ota ryyppy kun tunnistat uuden rock-kliseen. Taksilla kotiin tai vatsahuuhteluun.

Levy on trumpettisektioineen ja gospellaulajineen juustoisen hyvin tuotettu ja Keith Richards vetää taustat heti ekassa biisissä. Wolfin "rosoinen" ääni ei oikein vakuuta. Onks tää nyt sitä aaooärrää?

"Beibebeibebeib beibe..."

Sleepless Spotarissa

433. Brian Eno: Another Green World

Pekka:

Mikä lässähdys. Jos Here Come the Warm Jets oli ärsyttävä, niin Another Green World (1975) on kuolettavan tylsä. Kokeellinen, instrumentaalipainotteinen poplevy ja tylsintä kuulemaani ambientia.

Another Green World Spotarissa

434. The Police: Outlandos d'Amour

Pekka:
Monen kovan rockbändin eka levy on punkkia. The Policen eka levy on reaggaeta. Outlandos d'Amour (1978) alkaa olla jo aika kovaa kamaa: Roxannen harmoniat, Can't Stand Losing You, todella outo Peanuts. Be My Girlin riffi on selkee proto- Van Halenin Panama. Masoko Tanga olis kaivannut vielä sellasen 4-5 minuuttia rummunlätkyttelyä. Menee väistämättä kategoriaan aika hyvä, mut vähän outo debyyttilevy.

435. PJ Harvey: To Bring You My Love

Pekka:
Aah, PJ Harvey on niin rouhee! Jälleen ensimmäinen soololevy. Oon kuunnellut aiemmin puhki vain myöhemmän levyn Stories from the City, Stories from the Sea (2000), joka onkin sitten todella kova. To Bring You My Love (1995) ei hyvästä alusta huolimatta ole ihan samaa kaliiberia. Levyn eka (nimi)biisi on nimittäin paras.

436. Brian Eno: Here Come the Warm Jets

Pekka:

Here Come the Warm Jets (1974), Enon debyyttisooloalbumi. Ei vedonnut muhun juurikaan. Liian brittiä, liian glamia, tai jotain. Baby's on Firen alun elektroninen sample kuulosti todella tutulta, mikähän biisi mulla on mielessä.

437. George Harrison: All Things Must Pass

Pekka:

All Things Must Pass (1970) on hyvin seesteinen, jopa lässy levy. Niin tylsä, että kuuntelin sen kolme kertaa keksiäkseni jotain sanottavaa. Levyssä ei kuitenkaan ollut niin paljon tarttumapintaa, että parin rivin kirjoittamiseen olis mennyt alle kaksi vuotta.