440. Beck: Sea Change

Sea Change (2002). Rauhallinen erolevy. Ehkä ihan vähän liikaa jousia mun makuun, mut todellakin kuuntelemisen arvoinen.

441. No Doubt: Tragic Kingdom

Tragic Kingdom (1995). Nyt päästiin lähemmäs lapsuuteni levyraateja. Don't Speak on aika solidi biisi, mut on tää säröineenkin vähän tällasta hyvin tuotettua ysärihöttöä. Ei olla vielä ihan 20. vuosisadan syvässä ytimessä.

Tragic Kingdom Spotarissa

442. The Cure: Boys Don't Cry

Pekka:
Boys Don't Cry (1980). New wave vois olla hyvää progea, ellei siinä olis mokattu kaikki mikä punkissa on hyvää, eli huonous. No ei, ihan jees rämpyttelyä tämä Cure.

Boy's Don't Cry Spotarissa

443. Sam Cooke: Live At The Harlem Square Club, 1963

Pekka:

Live At The Harlem Square Club, 1963. Maailman kovin soul-live? Cooke on näitä mennen ajan tähtiä, joiden lavakarisma on ollut täysin toiselta planeetalta. Tajuton draivi.

I said it's good to have somebody to twist the night away with!

444. Boogie Down Productions: Criminal Minded

Pekka:

Criminal Minded (1987), itärannikon hiphoppia Etelä-Bronxista gangstahenkeen. Aika kova dancehall-painotus, etenkin Yellowmanilta samplattu Remix For P Is Free. Eipä juuri iskenyt muhun teknisesti tai noin muutenkaan. Huora sitä ja pyssy tätä, hohhoijaa.

Noh, ehkä tää on nähtävä myös ajankuvana eikä pelkkänä pätemisenä. Kiinnostavinta tässä on amerikkalainen kaupunkisuunnittelu, Etelä-Bronx oli 80-luvun alussa aika raunioina. Ei oo vaikea kuvitella, että tällä levyllä on sellasessa tilanteessa jotain sanottavaa.

Scott La Rock (levynkannessa vasemmalla) ammuttiin jo tämän debyyttilevyn ilmestymisvuonna.