Tätä irkkupunkkia sitten. Haitaria ja huiluja. Ei iske muhun.
lauantai 9. helmikuuta 2013
446. Suicide: Suicide
Sanoinko just vihaavani new wavea? Rakastan new wavea! Suiciden (1977) industriaalimmat saundit porautuvat kallon läpi aivan eri tavalla ja sen minimalismi kyllä vetoaa muhun. Siitä huolimatta parin viimeisen biisin läpi piti taistella, sillä levyn energia lässähtää lopussa täysin. Suosikkini levyltä tais olla avausraita Ghost Rider.
Uusintapainoksen vika biisi 23 Minutes Over Brussels on keikkataltiointi nimensä mukaisesti 23 minuutin keikasta, joka päättyy buuaukseen, mikin pöllimiseen, molemminpuoliseen haistatteluun ja hurraahuutoihin. Ja mun sympatiat on täysin yleisön puolella. Kun lämppäätte Elvis Costelloa Brysselissä, älkää soittako ahdistavaa pörinää.
447. Devo: Q: Are We Not Men? A: We Are Devo!
448. Cheap Trick: In Color
Cheap Trick: jälleen yksi mulle täysin tuntematon, todella suosittu amerikkalainen yhtye.
Ilmeisesti In Color (1977) ei kuitenkaan ollut bändin läpilyöntilevy, enkä ihmettele. Ei nimittäin osunut suoraan hunajahermoon, vasta toisella kuuntelukerralla jaksoin kiinnostua sen verran et voin nyt hyvällä omallatunnolla sanoa kuunnelleeni koko levyn.
Cheap Trick on sinänsä osuva nimi et levyn tunnetuin biisi I Want You To Want Me on uskomatonta humppaa verrattuna lähes Motörheadihtavaan avausraitaan Hello There. Yleensä halvat temput toimii, mut ei kyl silti iskenyt muhun. Aika pliisua rokkia kaiken kaikkiaan.
In Color Spotifyssä
449. War: The World Is A Ghetto
The World Is a Ghetto (1972) muistuttaa funk-musikaalia ja koko levy kuulostaa todella hyvältä. Nimikin on kovin tähän mennessä: War - The World Is A Ghetto. Kuka näitä keksii? Todella kuuntelemisen arvoinen plätty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)