Sanoinko just vihaavani new wavea? Rakastan new wavea! Suiciden (1977) industriaalimmat saundit porautuvat kallon läpi aivan eri tavalla ja sen minimalismi kyllä vetoaa muhun. Siitä huolimatta parin viimeisen biisin läpi piti taistella, sillä levyn energia lässähtää lopussa täysin. Suosikkini levyltä tais olla avausraita Ghost Rider.
Uusintapainoksen vika biisi 23 Minutes Over Brussels on keikkataltiointi nimensä mukaisesti 23 minuutin keikasta, joka päättyy buuaukseen, mikin pöllimiseen, molemminpuoliseen haistatteluun ja hurraahuutoihin. Ja mun sympatiat on täysin yleisön puolella. Kun lämppäätte Elvis Costelloa Brysselissä, älkää soittako ahdistavaa pörinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti