Pekka:
Soulin kuningas Otis Redding oli mulle tuntematon suuruus tähän päivään saakka. Lento-onnettomuudessa vain 26-vuotiaana kuolleen Reddingin Pariisin livelevyllä Live In Europe (1967) on mieletön groovi, yleisö ja Otis käyvät sopivasti ylikierroksilla. Bailaisin!
Vaan oliskohan tää Otis sit kuitenkin vähän vanhemman sukupolven juttuja? Tää oli kuitenkin vielä sitä aikaa kun kunniallinen bändi ei saanut heilua liian häiritsevästi. Siihen nähden meininki on tietysti päräyttävää, mutta...
Respectin kirjoittamisesta tietty täydet respectit. Kuuntelisin toiste: I've Been Loving You Too Long, Fa-Fa-Fa-Fa-Fa.
Veikko: Jotenkin tuntuu, ettei Otis-pojalla (koska mä oon vanhempi kuin se, saan sanoa näin) sitten kuitenkaan pysy ihan kaikkein tiukimmin pallo hanskassa tällä levyllä. Se saattaa olla yleisempi mun ja memphis-soulin ongelma, mutta ainakin tässä käy vähän päälle. Meininki on toki paikoin huumaava, mutta ei ihan pysy jotenkin kasassa. Tai dramatiikka on erilaista.
Tämä kaikki siis verrattua siihen, miten hyvät ainekset tässä on - ja miten hyvin Otis jollain toisilla seteillä onnistuu kolahtamaan.
Huomattavaan on myös ton Fa-Fan ja sen yhden Datarokin biisien intertekstuaalisuus.
Live In Europe Spotarissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti