sunnuntai 10. lokakuuta 2010

470. R.E.M.: Document


Pekka:
Document (1987). Otan levyn loman kannalta ja sälytän tän Veikon harteille. En oo oikeastaan koskaan lämmennyt R.E.M.:ille, enkä lämpeä vieläkään. Folk rock -henkistä balladia, mut aivan liian viiksekästä. Liian ironista. Pakko myöntää, etten resonoi.

Veikko:Kiitos, Pekka. Tätä levyä kuvailtiin REMin ensimmäiseksi kaupalliseksi ja taiteelliseksi läpimurroksi, enkä mä oikeastaan oikein tiedä miksi. Levylä on yksi iso hitti (The One I Love) ja yks todella hyvä biisi (The End Of The World As We Know It[And I Feel Fine]). Nämä olivat myös ainoat biisit, jotka olin kuullut aikaisemmin. Tällaisten levyjen kanssa nousee olennaiseksi ongelmaksi sen tunnistaminen, että ovatko hittibiisit oikeasti levyn parhaat biisit ja todella paljon muita biisejä parempia, vai kuulostavatko ne ainoastaan parin kuuntelun perusteella paremmalta kuin muut, koska ne on kuullut monta kertaa aikaisemminkin?

Tässä tapauksessa sanoisin, että myös nuo biisit ovat heittämällä levyn parhaat. Muuten meininki ei ole mitenkään järin mainittavaa, riffit ovat epämieleenjääviä, sanat... no ehkä tää toimisi, jos tulostaisi sanat ja lukisi niitä. Mitä mä en tee. Mutta jos lukisin, sattaisin pitääkin tästä enemmän. Muuten moni biisi kuulostaa... soitellulta.

Ja onhan tänkin jäbän ääni vähän tällasta käninää - muuten Lightnin' Hopkins vois olla kolmas huippukohta. Tai saattaa se silti olla. Nk. A-puolen kyllä skippaisin, ainakin kahden kuuntelun perusteella.

Pekka:
Ihanaa olla samaa mieltä.

Document Spotarissa

Ei kommentteja: