tiistai 14. elokuuta 2018

416. Tom Waits: Mule Variations

Mule Variations (1999) ei ole enää debyytti, vaan Tom Waitsin 12. levy. Levyllä on kuta kuinkin kahta genreä: ensinnäkin vanhoja kunnon röhinäballadeja ja toisekseenkin omituisia industrial/blues-kolinoita, joissa jokaisessa on vähän eri tavalla omituinen mikitys. Kokonaisuutena levyllä on ehkä vähän liikaa fuusiomeininkiä mun sovinnaiseen makuuni ja kolinakokeilut uskonnollissävytteisine lyriikoineen takovat americana-hermoa vähän liiankin kovaa:

Blind or crippled, sharp or dull
I'm reading the Bible by a forty-watt bulb
What price freedom, dirt is my rug
Well, I sleep like a baby with the snakes and the bugs
(Tom Waits: Cold Water) 

Viimeistään monologia What's He Building kuunnellessa muistuu mieleen, että 2000-luvun vaihteessa erilaisia dystooppisia americana-vaihtoehtoishistorioita tuli kuin liukuhihnalta (Fallout, Carnivàle). Toisaalta niitä tulee edelleen kuin liukuhihnalta (Westworld, Handmaid's Tale). Ehkä siksi tämä levy tuntuukin juuri nyt samaan aikaan vähän liian vanhalta, eikä kuitenkaan riittävän vanhalta.

Tällä levyllä Waits on musta parhaimmillaan balladeissa, kuuntele vaikka House Where Nobody Lives tai Picture In A Frame.

Mule Variations Spotifyssa

Ei kommentteja: