Mezzanine (1998) elää synkän ysäriestetiikan huippuvuosia. Levyä luonnehtivat hitaat triphopbiitit, ajoittain kuumottava äänimaisema ja saumattomasti laulun ja päättymättömän synamaton välillä soljuvat räpit. Ihmettelin jo ekan biisin puolivälissä, miksi Matrixissa eli Matrixin soundtrackilla ei ole Massive Attackia. Kävikin ilmi, että Matrixin alussa Neon kuulokkeissa soi
Dissolved Girl juuri tältä levyltä, sitä vain ei löydy elokuvan soundtrackilta.
Feels like something
that I've done before
I could fake it
but I still want more
Synkistelybiisit onkin tän levyn suola, Air-henkiset leijuntabiisit ei oo sit kuitenkaan ihan yhtä hyviä. Kokonaisuutena paljon epätasaisempi kuin esim. Portisheadin Dummy (
#419).
Mezzanine Spotifyssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti