Tässä on ehkä mukana aimo annos nostalgiaa, mutta Van Halen (1978) on aivan helvetin hyvä debyyttilevy. Kaikki biisit eivät ole erityisen hyviä, mutta hyviä biisejä on kuitenkin riittävän paljon, ettei hävetä.Runnin' With the Devil. Parin minuutin kitarasoolo Eruption. Ain't Talkin' 'Bout Love. Postapokalyptinen Atomic Punk. Ice Cream Man -blueshupsuttelu. Härski I'm On Fire.
70-80-luvun hevimusiikista pitää kai kuitenkin sanoa se usein todettu tosiasia, ettei tätä voi juuri parodioida. Spinal Tapkin on vaan keskivertoa kovempi bändi, jolla sattuu olemaan keskivertoa keksitympi historia. Van Halenin kohdalla en jotenkin haluaisi sanoa ääneen kummalla puolella parodiahorisonttia liikutaan, mutta Eddie Van Halenin juustoset klasarisoolot sekä ihan siis koko David Lee Roth on sit kuitenkin se akseli millä liikutaan.
Van Halen Spotifyssa
John Brim: Ice Cream Man Spotifyssa
Minutemenin Ain't Talkin' 'Bout Love -coveri YouTubessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti