Veikko:
Veikon ensimmäinen levy. Bluesia, bluesia, bluesia. Tämän kuunteleminen muistutti jokseenkin paljon Citizen Kanen katsomista: tavallaan siistiä nähdä/kuulla, mistä ne kaikki joka paikassa käytetyt jipot tulevat, mutta tavallaan sitten jopa vähän tylsää. Sillä kliseiksihän nämä likit ovat aikojen saatossa muuttuneet, vaikka monet niistä olisivatkin Albert Kingiltä peräisin.
Eipä sillä, hyvää bluesia, loistavaa soittoa, ok laulantaa. Standardeja. Perus.
Pekka:
Born Under A Bad Sign (1967). Ojasta autuuteen. Viiltävä kitarasaundi ja lickit tuovat mieleen Chicago bluesin, Hendrixin ja muut bluesrockin kovat jätkät. Levyn nimibiisi ei ole mielestäni mitenkään tiukin saati mielenkiintoisin, vaikka onkin bluesstandardi, tai ehkä juuri siksi.
Saundi lienee autenttinen, sillä Albert Kingin nimi löytyy kovimpien blueskitaristien joukosta ja levy Stonen listalta. Vitsikästä, että blueskitaran huipulta löytyy useampikin Kingi. Albert King on kotoisin suoraan juurilta, eli mississippiläiseltä puuvillaplantaasilta. Sieltä se muuten tulee, Mississippin delta bluesin ja sähköisen Chicago bluesin yhteys, muuttoliikkeestä maalta kaupunkiin.
Ja miten hyvä vika biisi tuo vika biisi on? Todella hyvä vika biisi. Tiukka levy, opettavainen hetki.
Pidemmät bluestarinat jätän noin vuoden päähän seuraavaan blues-Kingiin.
Born Under A Bad Sign Spotifyssä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti