Pekka:
Pekka täällä. Kuuntelin Public Enemyn Yo! Bum Rush the Show'n (1987). Gangstaräp ajoi 80-luvun lopulla kesyn hiphopin ohi ja kolmessa vartissa Bum Rushia on vähintään vartti liikaa. Olisin 2000% tyytyväisempi, jos It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back olisi ainoa Public Enemyn levy tällä listalla. Levyn tyylistä ja jätkien flowsta tuli mieleen lähinnä Raptorin Moe! (1990).
I never heard the boos - I never drank booze
Cause I just rock the rhythm - left alone the blues
vrt.
Emme ole kännissä, emme enää huumeissa
Teemme vain lyriikat kovassa kuumeessa
I'm just sayin'.
Veikko:
On myönnettävä, että yritin kirjoittaa tästä levystä jo aikaisemmin, mutta totesin, ettei mulla oli oikeastaan mitään järkevää sanottavaa. Niinpä päätin odotella, että Pekka avaa pelin jollakin syvällisellä analyysillä.
... eeei ihan toiminut. Mä voisin vielä lisätä, että sen vartin olis voinut poistaa silleen, että jokaisesta biisistä olis otettu kolmasosa pois. Elämys olis merkittävästi miellyttävämpi.
Jos tästä nyt haluaa jotain kiksejä saada, voi kuunnella Rick Rubinin tuotantoa ja noita taustariffejä ja miettiä tätä sen kontekstissa.
Yo! Bum Rush the Show Spotifyssä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Yo! Bumilla ei kieltämättä oo kun pari hyvää biisiä, eikä lyriikoissakaan oo oikein mitään siitä yhteiskuntakritiikistä mitä bändin myöhemmässä tuotannossa esiintyy. Mut PE:lle kannattaa antaa mahdollisuus. Ite vihasin sitä aluksi, mutta nykyään tykkään kovasti. Fear of a black planet (listalla sijalla 300.) on ehkä kokonaisuutena hienoin, joskin It takes a nation of millionsilla lienee parhaat yksittäiset biisit.
t. yks gangstaräp-fani Vallilasta
Oon yrittänyt aiemminkin kuunnella PE:tä, mut ei ole iskenyt. Nyt kuuntelin huvikseni pari biisiä It Takes a Nation of Millions to Hold Us Backilta ja se vaikutti totta puhuen aika tiukalta. Fear of a Black Planetin kimppuunhan päästään jo melkein jouluun mennessä, sitten nähdään!
Lähetä kommentti