Tällä levyllä ehkä kiteytyy pari kokoelmalevyille tyypillistä juttua. Bowie on tehnyt musaa niin monella eri tyylillä, ettei ole kovin vaikea kuulla mitkä biisit ovat Rolling Stones -levyltä ja mitkä jenkkisoullevyltä. Esim. Diamond Dogs on riffeineen, pianoineen ja foneineen ihan täys Rolling Stones -coveri. Rebel Rebelillä Bowie jopa kuulostaa Mick Jaggerilta. Vaikutteiden bongailu on hauskaa.
Toisaalta esteettisenä kokemuksena ei oo mitään herkkua kuunnella kokoelmalevyä, jossa saundi vaihtuu selvästi koko ajan. Jos otetaan huomioon et yli puolet (?) näistä biiseistä tulee levyiltä, jotka on jo korkeemmalla sijalla tällä samalla listalla, niin oisko tän kokoelman sit kuitenkin voinut jättää kokonaan pois?
Toisaalta esteettisenä kokemuksena ei oo mitään herkkua kuunnella kokoelmalevyä, jossa saundi vaihtuu selvästi koko ajan. Jos otetaan huomioon et yli puolet (?) näistä biiseistä tulee levyiltä, jotka on jo korkeemmalla sijalla tällä samalla listalla, niin oisko tän kokoelman sit kuitenkin voinut jättää kokonaan pois?
2 kommenttia:
Hei siistii et tää blogi on aktivoitunut taas! Oli ihan piristävää bongata näitä taas rss-lukijan inboksista.
Jee, kiitti :)
Lähetä kommentti