Pekka:
Moni on tässä matkan varrella motkottanut et
"Toi Rolling Stonen listahan on ihan paska... Mitä mä nyt silmäilin, ni moderni jazz, 1600-luvun lopun kirkkomusiikki, bollywood ja gamelan näyttäs olevan todella aliedustettuja genrejä.."
By-vitun-hyy. Tää on amerikkalaisen rock-lehden lista ja näitä loputtomia kantrilevyjä kuuntelen minä, ette te. Kyl pieni tuvalainen kurkkulaulu ja stoner/sludge/doom metal -pörinä varmasti piristäis tätä tunnelmaa. Ehkä Sleep tai jopa Bongzilla. Mut kun ei niin ei.
That said, John Prinen eponyymialbumissa John Prine (1971) ei ole ihmeemmin mitään vikaa. Hyvää, hauskaa kitarameininkiä ja jos jaksaa kuunnella sanoja, niin kyllä näin tiedostavan kaman pitäis upota jokaiseen liberaaliin kommarihippiin. Toisaalta, jos ei pidä kantrista, niin ei ehkä kannata edes yrittää. Jos haluaa silti kokeilla, pilvenpolttelusta kertova avauskappale Illegal Smile on ehdoton:
When I woke up this morning, things were looking bad
Seemed like total silence was the only friend I had
Bowl of oatmeal tried to stare me down... and won
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti