Pekka täällä. Palasin kesälomalta ja saaga jatkuu.Luupin alla on tänä iltana The Smiths (1984), The Smithsin debyyttialbumi. Melankolinen indie-esikoinen ei juuri säväytä. Morrisseyn ja Marrin puolustukseksi on sanottava, etten ihmettele jos 80-luku herättikin tällaisen reaktion.
Kuuntelin levyn varmuuden vuoksi kahteen kertaan, enkä pidä siitä vieläkään. Mietin pitkään mitä tästä levystä oikein sanoisi. Selvisi, että tunteistani oli tehty peräti kaksi biisiä:
Electronicin räävitön Morrissey-vittuilu Electronic: Getting Away With It (1989) ja Pet Shop Boysin Miserablism (1990). Siinä 80-luvun syntsapopin vastaisku. Toimii! Hulvattominta on, että Getting Away With Itin kertsin on kirjoittanut (post-Smiths) Marr ja säkeistöt *rumpufilli* New Orderin Sumner. Se siitä ja mulle ei sit tarvii ostaa joululahjoja.
The Smiths Spotifyssa
3 kommenttia:
oot väärässä
Kiitos palautteestasi!
Minä en ylipäätään ole lämmennyt The Smithsille. Hauskaa, etten ole täysin yksin kerettiläisine näkemyksineni.
Lähetä kommentti